Maailman suurin ongelma ja vaikeus:

täytyi pystyä kertomaan äidille biydestäni.

Ja kun sitten lopulta uskalsin, jahka tietenkin olin ensin soittanut äidille, että mulla on sille tärkeätä asiaa ja että kerron sen sitten kun se tulee kotiin. Tämä siksi, etten perääntyisi viime hetkellä.. etten muuttaisi mieltä ja pakenisi ja itkisi taas yöllä sitä, etten uskalla. Ja loppujen lopuksi kaikki meni paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Onneksi poikaystäväni oli henkisenä tukenani.

"Mikä se sinun tärkeä asiasi oli?"
"Jos vaikka istuisit ensin ja..."
"Onko jotain vakavaa sattunut?"
"Ei.. tai... riippuu siitä miten sen nyt ottaa."
* Luon pelokkaan, huolestuneen katseen poikaystävääni tässä välissä. Äitikin vilkaisee häntä nopeasti. *
"Tiedätkö äiti.. kuule... mä.. me seurustellaan. Mä ja Mika."
* Äiti vilkaisee Mikaa ja tuijottaa sitten minua hetken aikaa. *
"Okei.. Entäs se sinun tyttöystäväsi?"
"Meillä on mennyt aikaa sitten poikki.. osaksi biseksuaalisuuteni takia, osaksi hänen omien ... juttujensa takia. Mä olen valehdellut sulle, että me ollaan yhdessä ja näin.. Anteeksi."
"Ei se mitään.. ehkä jollakin hämärästi käsitän miksi. Ja uskon, että kerroit tämän asian vasta nyt koska tunsit olevasi valmis kertomaan. Ja minulla ei ole mitään sitä vastaan, että te.. seurustelette."
* Tässä vaiheessa Mika nousi ylös ja käveli minun viereeni ja otti kädestäni kiinni. *
"Sua ei häiritse, jos pidän Severiä kädestä?"
"Ei."
"Et tunne oloasi vaivautuneeksi, jos teen näin?"
* Mika käänsi minut itseensä päin ja halasi. *
"En." * Huvittunut hymy käväisi äidin huulilla. *
"Eikä sua häiritse, jos me tehdään näin?"
* Mika suuteli minua. *
"Ei."
"Anteeksi, mä vaan haluan olla varma.. kun mulla on mennyt yksi suhde sen takia, että sen tyypin vanhemmat sanoi, ettei niitä häiritse, mutta kuitenkin häiritsi.. Ja mä haluan olla Severin kanssa ilman mitään esteitä."
* Äiti hymyili. *