Todella osuvaa nimetä alkujaaritus, ensimmäinen kirjoitukseni "Ensimmäiseksi". Todella järkevää.. osuvaa.. fiksua.. jotakin.

Eipä taas ole oikeastaan mitään ideaa kirjoittaa, mutta kirjoitanpahan kuitenkin. Ehkä jotakin pientä voisi selvitä päässäni, kun näitä ajatuksiani kirjoittelen ylös. Liikaa ajatuksia, liian vähän tilaa ja aikaa. Ajatuksia, joita en haluaisi ajatella, tulee usein vain sysättyä jonnekin takaraivon arkistokaappiin eikä sitten tule ajateltua niitä enää sen jälkeen. Tai hyvin harvoin ainakin tulee mietittyä.

Ne sano mulle, että sä et pysty tähän.
Ne sano, ettei musta ole tähän.

Yleisesti ottaen hyvä aika sääliä itseään. Blogin ensimmäisessä kirjoituksessa vieläpä. Noo.. Mitä sillä niin väliä onkaan. Vastatuuleen on tässä muutenkin lennetty viimeiset vuodet.. ja etenkin viime aikoina. Ystäväni kanssa tapeltiin eilen ja tänään sitten raivon vallassa menin avautumaan ihan liika. Ihan liikaa. Viime yö oli uneton, kun ystäväni syyti syytöksiä niskaani minkä kerkesi ja minä en ehtinyt paljon väliin sanoa, koska ensin nukuin ja herättyäni en ensin meinannut tajuta mikä on ongelman nimi. Lopulta sitten sain jotakin sönkötettyä ja kieltämättä syyllistyin haukkumiseen itsekin. Oikeastaan vain ilkeästi vihjaisin hänen olevan itsekäs. "Meinaatko, että maailmani pelkästään sinun ympärilläsi pyörii?"

Väsyttää hirvittävästi.. Ehkä vähäiset yöunet ja ehkä koko elämäkin.

En tiedä.

Tuulen viemää on lastina nuoren kapteenin
Kun hän raukein silmin aamunsa kohtaa
Yksinäisyyteesi totuit olemaan
Vain lokit solvauksiaan huutaa
Ja laiva jatkaa kulkuaan
Kun taivaan silmät syttyy
Hehkussa tupakan on ihmisyys